Ei ollut syherö, ei totta vieköön

Se ensimmäinen kisastartti, kokemuksen vuoksi otettu, on nyt takana.
Ennen kisaa kartanlukijaa jännitti vietävästi, mutta kun rata oli siinä silmien edessä,
niin eihän se sen kummempaa ollutkaan. Yli kolme vuotta ehti vierähtää edellisestä kerrasta...
Tuomari Anne Savioja sanoi lähettäessään meitä tutustumaan rataa " Ette voi sanoa, että olisi syherö"
No juu ei voitu. Tilaa oli kuin Siperian perämetsillä.

Melballe tilanne oli uusi ja vieras. Oli ihmisiä, koiria, kuulutusta, musiikkia ja tilaa.
Treenit tehdää kuitenkin pääosin hurjan paljon pienemmässä tilassa ja esteet sitä myötä ovat tiiviimmin.
Pieni neiti oli kuin Liisa Ihmemaassa ja hömpötteli sinne tänne. Me selviydyimme yhden kiellon kera viisi estettä ennen hylkäystä :D Ja sen jälkeen juoksentelimme päättömästi pitkin poikin ja ulos radalta.

Nyt me jatkamme kontaktien treenaamista. Melbis nokkii hienosti alastulolla, paikka ei ole vielä ihan varma, mutta vahvistuu hyvää vauhtia. Nyt tehdään ensimmäisiä häiriöharjoitteita. Eiköhän nämäkin ensi syksyksi sitten ole kunnossa.

Ensi viikon jälkeen siirrymme harjoittelemaan toisiin ympyröihin ja huhtikuun alusta alkaen seuramme on HSKH.

Aus -Töks - Töks

Paniikkinappulamme vilkkuu punaisena, kun ensimmäinen startti on ovella.

Yritän muistaa sata ja tuhat asiaa, joista tärkein taitaa olla, että pääni muistuttaisi viilipyttyä, enkä lähde mukaan Melbakoiran kohellukseen. Melba menee kovaa, minä koitan mennä kovaa ja tuloksena on Grande Katastrof. Samoin Melbis löytää sisäisen Nuu-Nuunsa, kun en anna sille työtä ja pidä kontaktissa kunnolla.
Voinko siis ottaa radalle mukaan muistilistan asioista, jotka pitää pitää mielessä?!? ;)

Kepit ovat oivalla mallilla, ainoastaan suorassa lähestymisessä, jossa vauhtia on rutosti, tapahtuu usein ohiajo.
Kävimme vielä tänään tekemässä pari radanpätkää, mukana pussi, rengas ja pituus - esteet joita aika harvoin tulee treeneissä tehtyä. Nythän meillä työn alla on erityisesti kontaktit, joita ollaan alettu tehdä nenäkosketuksella. Nakkeja menee kilo viikossa... Ja miten sitten kävikään. Vaikka kontaktiesteitä ei vielä olla tehty ollenkaan, vaan pelkkiä alastuloja, veti lähellä ollut puomi enemmän, kuin putki :o Aus-Töks-Töks sanoi Melba ja kärsällä alastulolla tökki. Hienosti tökkikin.

Paitsi, että Melba alkaa imuroida jäädessään liian yksin radalla, se myös on alkanut ottaa vähän lämpöjä.
Tämä ilmenee komentamisena. WUF.

Ihan ensimmäisessä kisassa Amin kanssa Kajjaanissa me selvisimme yhden esteen ennen hyllyä.
Nyt tavoite on siis selvitä Melban kanssa kaksi estettä ja kaikki muu on plussaa :D Kuulette tarinan sekavasta rataesiintymisestä sunnuntaina kisojen jälkeen...

Toistoja kuin teletappimaassa konsanaan

Me sovittiin Melbakoiran kanssa, että kepit tahkotaan kuntoon än yy tee nyt.
Pommin varmat ne eivät ole vielä näin kokonaisen neljän viikon treenaamisen jälkeen, mutta kivalla mallilla.
Ollaan tehty erilaisilla variaatioilla; haettu haastetta riisumalla ohjurit ja haettu vauhtia pitämällä ohjurit paikallaan, pitämällä ohjureita siellä täällä jne. On tehty keppejä kovasta vauhdista esteelle tullessa tai sitten jonkun kiemuran kautta lähestyttäessä.

Vielä viime viikon lopulla ohjureita poistettaessa vitos-kutos kepin kohdilla tuli pieni epäusko, vaikkei Melbis kauheasti niihin ohjureihin koskaan nojannutkaan.  Tänään tehtiin ensin niin, että molemmissa päissä oli yksi ohjuri, muuten ei mitään - no problems. Eikä Melbakoira huomannut, kun tempaisin pois loputkin pleksit. Pujotteluun sisään niin umpi- kuin avokulmasta heittämällä ja loppuun asti samalla rytmillä vaikka ohjaaja vaihtoi liikkeen suuntaa tai leikkasi takana.

Onnistumisen tunne on muuten yksi hienoimmista :D

Nyt aletaan puskemaan niitä kontakteja sitten kuntoon....