Se ensimmäinen kisastartti, kokemuksen vuoksi otettu, on nyt takana.
Ennen kisaa kartanlukijaa jännitti vietävästi, mutta kun rata oli siinä silmien edessä,
niin eihän se sen kummempaa ollutkaan. Yli kolme vuotta ehti vierähtää edellisestä kerrasta...
Tuomari Anne Savioja sanoi lähettäessään meitä tutustumaan rataa " Ette voi sanoa, että olisi syherö"
No juu ei voitu. Tilaa oli kuin Siperian perämetsillä.
Melballe tilanne oli uusi ja vieras. Oli ihmisiä, koiria, kuulutusta, musiikkia ja tilaa.
Treenit tehdää kuitenkin pääosin hurjan paljon pienemmässä tilassa ja esteet sitä myötä ovat tiiviimmin.
Pieni neiti oli kuin Liisa Ihmemaassa ja hömpötteli sinne tänne. Me selviydyimme yhden kiellon kera viisi estettä ennen hylkäystä :D Ja sen jälkeen juoksentelimme päättömästi pitkin poikin ja ulos radalta.
Nyt me jatkamme kontaktien treenaamista. Melbis nokkii hienosti alastulolla, paikka ei ole vielä ihan varma, mutta vahvistuu hyvää vauhtia. Nyt tehdään ensimmäisiä häiriöharjoitteita. Eiköhän nämäkin ensi syksyksi sitten ole kunnossa.
Ensi viikon jälkeen siirrymme harjoittelemaan toisiin ympyröihin ja huhtikuun alusta alkaen seuramme on HSKH.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti