Paniikkinappulamme vilkkuu punaisena, kun ensimmäinen startti on ovella.
Yritän muistaa sata ja tuhat asiaa, joista tärkein taitaa olla, että pääni muistuttaisi viilipyttyä, enkä lähde mukaan Melbakoiran kohellukseen. Melba menee kovaa, minä koitan mennä kovaa ja tuloksena on Grande Katastrof. Samoin Melbis löytää sisäisen Nuu-Nuunsa, kun en anna sille työtä ja pidä kontaktissa kunnolla.
Voinko siis ottaa radalle mukaan muistilistan asioista, jotka pitää pitää mielessä?!? ;)
Kepit ovat oivalla mallilla, ainoastaan suorassa lähestymisessä, jossa vauhtia on rutosti, tapahtuu usein ohiajo.
Kävimme vielä tänään tekemässä pari radanpätkää, mukana pussi, rengas ja pituus - esteet joita aika harvoin tulee treeneissä tehtyä. Nythän meillä työn alla on erityisesti kontaktit, joita ollaan alettu tehdä nenäkosketuksella. Nakkeja menee kilo viikossa... Ja miten sitten kävikään. Vaikka kontaktiesteitä ei vielä olla tehty ollenkaan, vaan pelkkiä alastuloja, veti lähellä ollut puomi enemmän, kuin putki :o Aus-Töks-Töks sanoi Melba ja kärsällä alastulolla tökki. Hienosti tökkikin.
Paitsi, että Melba alkaa imuroida jäädessään liian yksin radalla, se myös on alkanut ottaa vähän lämpöjä.
Tämä ilmenee komentamisena. WUF.
Ihan ensimmäisessä kisassa Amin kanssa Kajjaanissa me selvisimme yhden esteen ennen hyllyä.
Nyt tavoite on siis selvitä Melban kanssa kaksi estettä ja kaikki muu on plussaa :D Kuulette tarinan sekavasta rataesiintymisestä sunnuntaina kisojen jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti