Taipuu vaan ei katkea - pakkasellakaan

Eilinen Jänesniemen kurssi oli pakkasen vuoksi peruttu.

Elohopea painui Turussa -13 kohdalle, mutta me Melban kanssa olimme sitä mieltä,

että siinä pystyy vielä vähän taipumisharjoitusta tekemään. Eli hallille mars!

Ensimmäisessä harjoituksessa ajatuksena oli saada putkiin vauhtia ja kurveihin tehoja.

Bonuksena tähän hieman treeniä keppikulmiin. Pahoittelen valtavan taidokkaita piirrosesityksiä, mutta yrittäkää löytää jutun juoni ja unohtaa taiteellinen pienuuteni J

Takaakierrot eivät tuota Melballe mitään ongelmia ja välistävedotkin alkavat sujumaan ihan mallikkaasti. Niissä pitää vain minun kiinnittää enemmän huomiota oikeaan ajoitukseen ja selkeämpään ohjaamiseen jo edellisellä esteellä, että menosuunta pysyy koko ajan kristallin kirkkaana.

Kepeillä meillä oli käytössä vielä ensimmäisen ja viimeisen välin pleksit. Muuten ohjurit on jo kokonaan matkan varrelta riisuttu. Vaihtelen keppien määrää tekemällä ajoittain puolikasta (vauhtia vauhtia, kun palkka tulee nopeasti!) ja ajoittain kokonaista sarjaa. Nyt kun keppejä on tehty aika aktiivisesti, niin Melba hakeutuu niille todella hienosti.

Toisessa harjoituksessa haettiin keppejä ihan toiselta puolelta, eikä se tuottanut pikkumimmille mitään ongelmia. Samalla paatoksella ja riemulla se suoritti koko sarjan puhtaasti loppuun asti.

Rengasta olemme tehneet melko vähän ja sitä on tehty pääasiassa yksittäisenä esteenä.

Keskiviikon treeneissä se tehtiin vauhdissa Marjan heiluttaessa wubbaa renkaan takana ja ”kliks” homma on Melballe aika selvä. Nyt tehtiin kahden putken vauhdilla ja Melbis teki sen kummemmin ihmettelemättä kaiken, mitä ohjaamassani suunnassa vastaan tuli.

Nyt kun pakkanen huitelee tuolla -25 kohdilla, voidaan sitten vain treenailla kotona nenäkosketusta. Onhan jokaisella itseään kunnioittavalla tv-tasolla oma alastulokontakti ;)