Fire!

Palailimme agilityn maailmaan Melbiksen kanssa kesän vaihtuessa syksyyn.
Takana viitisen viikkoa enemmän ja vähemmän aktiivista harjoittelua.

Kerran viikossa pyrimme laahaamaan jäsenemme Juha Oreniuksen koulutukseen ja syyskuussa olemme saaneet nauttia mahtavasta setteritreeniseurasta kahdesti viikossa.

Tauon jälkeen suurin probleema on ollut vireen ylläpitämisessä - no siis käytännössä siitä, että minä en osaa palkita eläintä oikein ja oikeassa paikassa. Kouluttajan sanoin olen vanhanaikainen, hidas ja aina väärässä paikassa. Totta totta. Eli tiikerin tulisi päästä laikuistaan, vai miten se nyt menikään.

Kahden viikon tsemppi vireen löytämiseksi ja ylläpitämiseksi on palkinnut kahdella edellisellä kerralla ja koira on ollut suorastaan firessä! Luotsi ei ehkä niinkään, mutta taitava koira on kehnon ohjaajan onni :) Melba on pysynyt hanskassa, tehnyt riemukkaasti minun kanssani (!) eivätkä haltuunototkaan enää lassauta luppakorvan menohaluja.

Nyt olemme vihdoin siirtyneet tekemään kontaktiesteet kokonaan ja yhdistelemään niitä muihin esteisiin.
Eli lienee aika nyt vihdoinkin alkaa rakentaa sitä keinua. Ei siis omaa keinua suinkaan, kun se ei olohuoneeseen sen alastulokontaktin viereen mahdu, mutta siis opettelemaan kolauksia ja siitä asteittain kohti nopeaa keinun suoritusta.

Talvellahan meille tulee taas pidemmän sorttinen tauko, kun Melba lähtee lainaäidiksi ja toivon mukaan saa jälkikasvua. Mutta josko siihen mennessä meillä olisi esteet kutakuinkin valmiina ja voimme keväällä muistuttelun kautta sitten kenties siirtyä jo kisaradoillekin...

Juostaan, juostaan

Melban agilityharrastus on jumissa - muuton jäljiltä, ohjastajan uuden työn aiheuttaman aivottomuuden jäljiltä sekä tässä on odotettu sitä juoksua alkavaksi.

Kontakteja ollaan treenailtu satunnaisesti, tehty häiriöharjoituksia.
Homma alkaa olla vahvoilla kantimilla, syksyllä sitten hiotaan ne loppuun ja josko päästäisi hallikauden alkaessa aloittamaan kisaaminen. Josko.

Viikonloppuna oltiin sen verran hallilla, että juteltiin muille setteristeille mukavia agilityn ihmeistä ja tehtiin Melban kanssa vähän jotain. Pitkän tauon jälkeen piti muutamia asioita muisutella ihan alusta asti, mutta sieltähän ne muistin sopukoista löytyivät.

Ja sitten se tuli se juoksukin.... eli tauko jatkuu, ja sitten aloitetaan taas ryminällä.

Ei ollut syherö, ei totta vieköön

Se ensimmäinen kisastartti, kokemuksen vuoksi otettu, on nyt takana.
Ennen kisaa kartanlukijaa jännitti vietävästi, mutta kun rata oli siinä silmien edessä,
niin eihän se sen kummempaa ollutkaan. Yli kolme vuotta ehti vierähtää edellisestä kerrasta...
Tuomari Anne Savioja sanoi lähettäessään meitä tutustumaan rataa " Ette voi sanoa, että olisi syherö"
No juu ei voitu. Tilaa oli kuin Siperian perämetsillä.

Melballe tilanne oli uusi ja vieras. Oli ihmisiä, koiria, kuulutusta, musiikkia ja tilaa.
Treenit tehdää kuitenkin pääosin hurjan paljon pienemmässä tilassa ja esteet sitä myötä ovat tiiviimmin.
Pieni neiti oli kuin Liisa Ihmemaassa ja hömpötteli sinne tänne. Me selviydyimme yhden kiellon kera viisi estettä ennen hylkäystä :D Ja sen jälkeen juoksentelimme päättömästi pitkin poikin ja ulos radalta.

Nyt me jatkamme kontaktien treenaamista. Melbis nokkii hienosti alastulolla, paikka ei ole vielä ihan varma, mutta vahvistuu hyvää vauhtia. Nyt tehdään ensimmäisiä häiriöharjoitteita. Eiköhän nämäkin ensi syksyksi sitten ole kunnossa.

Ensi viikon jälkeen siirrymme harjoittelemaan toisiin ympyröihin ja huhtikuun alusta alkaen seuramme on HSKH.

Aus -Töks - Töks

Paniikkinappulamme vilkkuu punaisena, kun ensimmäinen startti on ovella.

Yritän muistaa sata ja tuhat asiaa, joista tärkein taitaa olla, että pääni muistuttaisi viilipyttyä, enkä lähde mukaan Melbakoiran kohellukseen. Melba menee kovaa, minä koitan mennä kovaa ja tuloksena on Grande Katastrof. Samoin Melbis löytää sisäisen Nuu-Nuunsa, kun en anna sille työtä ja pidä kontaktissa kunnolla.
Voinko siis ottaa radalle mukaan muistilistan asioista, jotka pitää pitää mielessä?!? ;)

Kepit ovat oivalla mallilla, ainoastaan suorassa lähestymisessä, jossa vauhtia on rutosti, tapahtuu usein ohiajo.
Kävimme vielä tänään tekemässä pari radanpätkää, mukana pussi, rengas ja pituus - esteet joita aika harvoin tulee treeneissä tehtyä. Nythän meillä työn alla on erityisesti kontaktit, joita ollaan alettu tehdä nenäkosketuksella. Nakkeja menee kilo viikossa... Ja miten sitten kävikään. Vaikka kontaktiesteitä ei vielä olla tehty ollenkaan, vaan pelkkiä alastuloja, veti lähellä ollut puomi enemmän, kuin putki :o Aus-Töks-Töks sanoi Melba ja kärsällä alastulolla tökki. Hienosti tökkikin.

Paitsi, että Melba alkaa imuroida jäädessään liian yksin radalla, se myös on alkanut ottaa vähän lämpöjä.
Tämä ilmenee komentamisena. WUF.

Ihan ensimmäisessä kisassa Amin kanssa Kajjaanissa me selvisimme yhden esteen ennen hyllyä.
Nyt tavoite on siis selvitä Melban kanssa kaksi estettä ja kaikki muu on plussaa :D Kuulette tarinan sekavasta rataesiintymisestä sunnuntaina kisojen jälkeen...

Toistoja kuin teletappimaassa konsanaan

Me sovittiin Melbakoiran kanssa, että kepit tahkotaan kuntoon än yy tee nyt.
Pommin varmat ne eivät ole vielä näin kokonaisen neljän viikon treenaamisen jälkeen, mutta kivalla mallilla.
Ollaan tehty erilaisilla variaatioilla; haettu haastetta riisumalla ohjurit ja haettu vauhtia pitämällä ohjurit paikallaan, pitämällä ohjureita siellä täällä jne. On tehty keppejä kovasta vauhdista esteelle tullessa tai sitten jonkun kiemuran kautta lähestyttäessä.

Vielä viime viikon lopulla ohjureita poistettaessa vitos-kutos kepin kohdilla tuli pieni epäusko, vaikkei Melbis kauheasti niihin ohjureihin koskaan nojannutkaan.  Tänään tehtiin ensin niin, että molemmissa päissä oli yksi ohjuri, muuten ei mitään - no problems. Eikä Melbakoira huomannut, kun tempaisin pois loputkin pleksit. Pujotteluun sisään niin umpi- kuin avokulmasta heittämällä ja loppuun asti samalla rytmillä vaikka ohjaaja vaihtoi liikkeen suuntaa tai leikkasi takana.

Onnistumisen tunne on muuten yksi hienoimmista :D

Nyt aletaan puskemaan niitä kontakteja sitten kuntoon....

Hei me kepitetään - taas

Itellapate kiikutti eilen laatikkoon Melbakoiran ihkauuden kansion sekä kisakirjan. KISAKIRJAN!
Tämä aiheutti joukkueenjohdossa pienimuotoista paniikkia - aika paljon on asioita vielä vähän-sinne-päin asteella, vaikka hurrikaani onkin kehittynyt kovaa vauhtia.

Perjantai-illan kuutamovuorolla Merjan ja Sulon kanssa käytiin kepittämässä ja tekemässä ihan perus välistävetoja ja takaakiertoja. Paikat, joissa pitäisi koira saada haltuun, ovat meille "vähän" aikaavieviä, kun  vauhti hiipuu aina niissä kohtaa, lasettaminen on kivempaa ja vauhtia riittää paremmin, kun ei tarvi olla liian lähellä. Ihan jees, tavallaan.

Kepit on moisessa tilanteessa. Päivän ensimmäinen sarja poikkeuksetta ohi. Toinen sarja ok ohjureilla.
Vaikeutettiin melkoisesti ja jätettiin vain eka ja vika ohjuri. Hassua, mutta toiseen suuntaan meni ihan hienosti, toiseen suuntaan tuli viidennen kepin kohdalla epäusko ja kuudes jäi kiertämättä (välittämättä siitä, kummalla puolella minä olin). Helpotettiin aste ja lisättiin väliin yksi ohjuri, taas pyyhki ihan ok. Aloituksen Melba hakee hienosti ilman ohjureitakin, mutta vahvistetaan kulmia ja takaaleikkauksia vielä pleksin kanssa kuitenkin.

Lauantaina päätettiin käyttää vähän kisojen jälkilämpöjä hyäksi ja mennä "lämpimään" halliin tekemään juttuja. Sahattiin keppejä ja muistuteltiin rengasta sekä muuria. Ajoittain M etenee hyvinkin suoraviivaisesti ja vauhdilla, välillä (kuten tänään) menossa on vielä sellaista setterihömpötystä - ylöspäin suuntautuvaa iloista poukkoilua. No, sen olen nähnyt ennenkin muuttuvan ihan kelpoetenemiseksi, joten ootellaan :)

Oranssi-mustilla aalloilla perämi...nainen Melba Onerva Abrahamsson esittelee kocktailtikkuohjelmanumeronsa:
http://www.youtube.com/watch?v=pHQx6O96UQ0#

Maailma muuttuu ei se voi seisahtua

...rati riti ralla, tuli talvihalla...
Vähän vähemmänkin riittäisi ihan kaikenlaisia aktiviteetteja ajatellen.

Tämä viikko on mennyt ihan pelastusarmeijalle treenaamisen suhteen.
Olohuoneessa nokitaan hienolla kotikutoisella kontaktilla ja yhdet keppitreenit käytiin hallilla tekemässä (pakkasta -23 C) keskiviikkona.

Mutta muutoin meillä onkin puhaltaneet isot tuulet. Joukkue Abrahamsson on aloittanut muuttoinventaarion ja
on laahaamassa omaisuutensa kohti pääkaupunkia (tai sinne päin), kunhan sopiva koti löytyy. Joukkueenjohtaja nimittäin tuli palkatuksi uuteen työhön ja on siitä aika tavalla innoissaan. Asioita hoidetaan tärkeysjärjestyksessä; ensin on löydettävä Melballe uusi treenipaikka ja sitten joukkueelle koti...

Melban olisi tarkoitus startata hyppyradalla parin viikon päästä Turussa.
Muutoin meillä on kaikki niin mallillaan, kuin olettaa sopii, mutta kepit ovat vielä hieman työn alla.
Innokas setterikoira todennäköisesti keksii radalla kaikenlaista, mutta me mennään rakkaan ystävän teemalla "ensin into ja sitten hallittavuus" - vai miten se meni :)